kävely

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkæʋe̞ly]

dělení

• kä-ve-ly

etymologie

• kävellä („procházet se“) + -y

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru palvelu
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	kävely	kävelyt
genitiv	kävelyn	kävelyjen kävelyiden kävelyitten
akuzativ	kävelyn kävely	kävelyt
partitiv	kävelyä	kävelyjä kävelyitä
essiv	kävelynä	kävelyinä
translativ	kävelyksi	kävelyiksi
inessiv	kävelyssä	kävelyissä
elativ	kävelystä	kävelyistä
illativ	kävelyyn	kävelyihin
adessiv	kävelyllä	kävelyillä
ablativ	kävelyltä	kävelyiltä
allativ	kävelylle	kävelyille
abessiv	kävelyttä	kävelyittä
komitativ	—	kävelyine
instruktiv	—	kävelyin

význam

1. procházka
   • Menen kävelylle. – Jdu na procházku.

související

• kävellä