farcire
latina
editovatsloveso
editovat- 4. konjugace (i-kmeny)
- tranzitivní
časování
editovatČas | Osoba | Aktivum | Pasivum |
---|---|---|---|
Infinitiv | – | farcīre | farcīrī |
Prézens sg. | 1. | farciō | farcior |
2. | farcīs | farcīris | |
3. | farcit | farcītur | |
Prézens pl. | 1. | farcīmus | farcīmur |
2. | farcītis | farcīminī | |
3. | farciunt | farciuntur | |
Imperativ sg. | 2. | farcī! | – |
Imperativ pl.. | 2. | farcīte! | – |
Imperfektum sg. | 1. | farciēbam | farciēbar |
2. | farciēbās | farciēbāris | |
3. | farciēbat | farciēbātur | |
Imperfektum pl. | 1. | farciēbāmus | farciēbāmur |
2. | farciēbátis | farciēbāminī | |
3. | farciēbant | farciēbantur | |
Futurum sg. (první) | 1. | farciam | farciar |
2. | farciēs | farciēris | |
3. | farciet | farciētur | |
Futurum pl. (první) | 1. | farciēmus | farciēmur |
2. | farciētis | farciēminī | |
3. | farcient | farcientur | |
Konjunktiv imperfekta sg. | 1. | farcīrem | farcīrer |
2. | farcīrēs | farcīrēris | |
3. | farcīret | farcīrētur | |
Konjunktiv imperfekta pl. | 1. | farcīrēmus | farcīrēmur |
2. | farcīrētis | farcīrēminī | |
3. | farcīrent | farcīrentur | |
Konjunktiv prézenta sg. | 1. | farciam | farciar |
2. | farciās | farciāris | |
3. | farciat | farciātur | |
Konjunktiv prézenta pl. | 1. | farciāmus | farciāmur |
2. | farciātis | farciāminī | |
3. | farciant | farciantur |