käytäntö

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkæytæntø]

dělení

• käy-tän-tö

etymologie

• käyttää + -ntö

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru valo
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	käytäntö	käytännöt
genitiv	käytännön	käytäntöjen
akuzativ	käytännön käytäntö	käytännöt
partitiv	käytäntöä	käytäntöjä
essiv	käytäntönä	käytäntöinä
translativ	käytännöksi	käytännöiksi
inessiv	käytännössä	käytännöissä
elativ	käytännöstä	käytännöistä
illativ	käytäntöön	käytäntöihin
adessiv	käytännöllä	käytännöillä
ablativ	käytännöltä	käytännöiltä
allativ	käytännölle	käytännöille
abessiv	käytännöttä	käytännöittä
komitativ	—	käytäntöine
instruktiv	—	käytännöin

význam

1. praxe

související

• käyttää