kesäkuu

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkesæˌkuː],  kesäkuu^{? • info}

dělení

• ke-sä-kuu

etymologie

• kesä („léto“) + kuu („měsíc“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru maa
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	kesäkuu	kesäkuut
genitiv	kesäkuun	kesäkuiden kesäkuitten
akuzativ	kesäkuun kesäkuu	kesäkuut
partitiv	kesäkuuta	kesäkuita
essiv	kesäkuuna	kesäkuina
translativ	kesäkuuksi	kesäkuiksi
inessiv	kesäkuussa	kesäkuissa
elativ	kesäkuusta	kesäkuista
illativ	kesäkuuhun	kesäkuihin
adessiv	kesäkuulla	kesäkuilla
ablativ	kesäkuulta	kesäkuilta
allativ	kesäkuulle	kesäkuille
abessiv	kesäkuutta	kesäkuitta
komitativ	—	kesäkuine
instruktiv	—	kesäkuin

význam

1. červen

související

• kesäkuinen