turkkilainen

finština

výslovnost

• IPA: [ˈturkːiˌlɑinen]

dělení

• turk-ki-lai-nen

etymologie

• Turkki („Turecko“) + -lainen

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru nainen
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	turkkilainen	turkkilaiset
genitiv	turkkilaisen	turkkilaisten turkkilaisien
akuzativ	turkkilaisen turkkilainen	turkkilaiset
partitiv	turkkilaista	turkkilaisia
essiv	turkkilaisena	turkkilaisina
translativ	turkkilaiseksi	turkkilaisiksi
inessiv	turkkilaisessa	turkkilaisissa
elativ	turkkilaisesta	turkkilaisista
illativ	turkkilaiseen	turkkilaisiin
adessiv	turkkilaisella	turkkilaisilla
ablativ	turkkilaiselta	turkkilaisilta
allativ	turkkilaiselle	turkkilaisille
abessiv	turkkilaisetta	turkkilaisitta
komitativ	—	turkkilaisine
instruktiv	—	turkkilaisin

význam

1. Turek, Turkyně

přídavné jméno

skloňování

• viz podstatné jméno

význam

1. turecký

související

• Turkki