tutkinto

finština

výslovnost

• IPA: [ˈtutkinto]

dělení

• tut-kin-to

etymologie

• tutkia („zkoumat“) + -nto

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru valo
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	tutkinto	tutkinnot
genitiv	tutkinnon	tutkintojen
akuzativ	tutkinnon tutkinto	tutkinnot
partitiv	tutkintoa	tutkintoja
essiv	tutkintona	tutkintoina
translativ	tutkinnoksi	tutkinnoiksi
inessiv	tutkinnossa	tutkinnoissa
elativ	tutkinnosta	tutkinnoista
illativ	tutkintoon	tutkintoihin
adessiv	tutkinnolla	tutkinnoilla
ablativ	tutkinnolta	tutkinnoilta
allativ	tutkinnolle	tutkinnoille
abessiv	tutkinnotta	tutkinnoitta
komitativ	—	tutkintoine
instruktiv	—	tutkinnoin

význam

1. zkouška (formální, ve školství)
   • tohtorin tutkinto – doktorská zkouška
   • suullinen tutkinto – ústní zkouška
2. zkouška, titul, vysokoškolské vzdělání
   • suorittaa tutkinto kemiassa – mít titul z oblasti chemie

synonyma

1. (neformální) tentti
2. —

související

• tutkia
• tutkintolautakunta
• tutkintotodistus
• tutkintovaatimukset
• ammattikorkeakoulututkinto
• jatkotutkinto
• loppututkinto
• ylioppilastutkinto