vanhuus

finština

výslovnost

• IPA: [ˈʋɑnɦuːs]

dělení

• van-huus

etymologie

• vanha („starý“) + -uus

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru kalleus
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	vanhuus	vanhuudet
genitiv	vanhuuden	vanhuuksien
akuzativ	vanhuuden vanhuus	vanhuudet
partitiv	vanhuutta	vanhuuksia
essiv	vanhuutena	vanhuuksina
translativ	vanhuudeksi	vanhuuksiksi
inessiv	vanhuudessa	vanhuuksissa
elativ	vanhuudesta	vanhuuksista
illativ	vanhuuteen	vanhuuksiin
adessiv	vanhuudella	vanhuuksilla
ablativ	vanhuudelta	vanhuuksilta
allativ	vanhuudelle	vanhuuksille
abessiv	vanhuudetta	vanhuuksitta
komitativ	—	vanhuuksine
instruktiv	—	vanhuuksin

význam

1. stáří

související

• vanha
• vanhus