viimeinen

finština

výslovnost

• IPA: [ʋiːmeinen]

dělení

• vii-mei-nen

etymologie

• viime + -inen

přídavné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru nainen
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	viimeinen	viimeiset
genitiv	viimeisen	viimeisten viimeisien
akuzativ	viimeisen viimeinen	viimeiset
partitiv	viimeistä	viimeisiä
essiv	viimeisenä	viimeisinä
translativ	viimeiseksi	viimeisiksi
inessiv	viimeisessä	viimeisissä
elativ	viimeisestä	viimeisistä
illativ	viimeiseen	viimeisiin
adessiv	viimeisellä	viimeisillä
ablativ	viimeiseltä	viimeisiltä
allativ	viimeiselle	viimeisille
abessiv	viimeisettä	viimeisittä
komitativ	—	viimeisine
instruktiv	—	viimeisin

význam

1. poslední
2. krajní

antonyma

1. ensimmäinen

související

• viime
• viimeisin
• viimeistään
• viimeisen kerran
• viimeistä edellinen