vokaalisointu

finština

výslovnost

• IPA: [ˈʋokɑːliˌsointu]

dělení

• vo-kaa-li-soin-tu

etymologie

• vokaali („vokál“) + sointu („souzvuk, harmonie“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru valo
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	vokaalisointu	vokaalisoinnut
genitiv	vokaalisoinnun	vokaalisointujen
akuzativ	vokaalisoinnun vokaalisointu	vokaalisoinnut
partitiv	vokaalisointua	vokaalisointuja
essiv	vokaalisointuna	vokaalisointuina
translativ	vokaalisoinnuksi	vokaalisoinnuiksi
inessiv	vokaalisoinnussa	vokaalisoinnuissa
elativ	vokaalisoinnusta	vokaalisoinnuista
illativ	vokaalisointuun	vokaalisointuihin
adessiv	vokaalisoinnulla	vokaalisoinnuilla
ablativ	vokaalisoinnulta	vokaalisoinnuilta
allativ	vokaalisoinnulle	vokaalisoinnuille
abessiv	vokaalisoinnutta	vokaalisoinnuitta
komitativ	—	vokaalisointuine
instruktiv	—	vokaalisoinnuin

význam

1. vokálová harmonie

synonyma

1. vokaaliharmonia