eläinlääkäri

finština

výslovnost

• IPA: [ˈelæinˌlæːkæri]

dělení

• eläin-lää-kä-ri

etymologie

• eläin („zvíře“) + lääkäri („lékař“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru paperi
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	eläinlääkäri	eläinlääkärit
genitiv	eläinlääkärin	eläinlääkärien eläinlääkäreiden eläinlääkäreitten
akuzativ	eläinlääkärin eläinlääkäri	eläinlääkärit
partitiv	eläinlääkäriä	eläinlääkäreitä eläinlääkärejä
essiv	eläinlääkärinä	eläinlääkäreinä
translativ	eläinlääkäriksi	eläinlääkäreiksi
inessiv	eläinlääkärissä	eläinlääkäreissä
elativ	eläinlääkäristä	eläinlääkäreistä
illativ	eläinlääkäriin	eläinlääkäreihin
adessiv	eläinlääkärillä	eläinlääkäreillä
ablativ	eläinlääkäriltä	eläinlääkäreiltä
allativ	eläinlääkärille	eläinlääkäreille
abessiv	eläinlääkärittä	eläinlääkäreittä
komitativ	—	eläinlääkäreine
instruktiv	—	eläinlääkärein

význam

1. zvěrolékař, veterinář

související

• eläinlääkäriasema