eläin

finština

výslovnost

• IPA: [ˈelæin],  eläin^{? • info}

dělení

• e-läin

etymologie

• z elää („žít“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru kytkin
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	eläin	eläimet
genitiv	eläimen	eläimien eläinten
akuzativ	eläimen eläin	eläimet
partitiv	eläintä	eläimiä
essiv	eläimenä	eläiminä
translativ	eläimeksi	eläimiksi
inessiv	eläimessä	eläimissä
elativ	eläimestä	eläimistä
illativ	eläimeen	eläimiin
adessiv	eläimellä	eläimillä
ablativ	eläimeltä	eläimiltä
allativ	eläimelle	eläimille
abessiv	eläimettä	eläimittä
komitativ	—	eläimine
instruktiv	—	eläimin

význam

1. zvíře, živočich

související

• eläinkauppa
• eläinlaji
• eläinlääketiede
• eläinlääkäri
• eläinoppi
• eläintiede
• yöeläin