eläintiede

finština

výslovnost

• IPA: [ˈelæinˌtiede]

etymologie

• eläin („živočich“) + tiede („věda“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru hame
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	eläintiede	eläintieteet
genitiv	eläintieteen	eläintieteiden eläintieteitten
akuzativ	eläintieteen eläintiede	eläintieteet
partitiv	eläintiedettä	eläintieteitä
essiv	eläintieteenä	eläintieteinä
translativ	eläintieteeksi	eläintieteiksi
inessiv	eläintieteessä	eläintieteissä
elativ	eläintieteestä	eläintieteistä
illativ	eläintieteeseen	eläintieteisiin eläintieteihin
adessiv	eläintieteellä	eläintieteillä
ablativ	eläintieteeltä	eläintieteiltä
allativ	eläintieteelle	eläintieteille
abessiv	eläintieteettä	eläintieteittä
komitativ	—	eläintieteine
instruktiv	—	eläintietein

význam

1. zoologie

synonyma

1. eläinoppi, zoologia

související

• eläintieteellinen
• eläintieteilijä