hohtava

finština

výslovnost

• IPA: [ˈho̞xt̪ɑʋɑ]

dělení

• hoh-ta-va

etymologie

• hohtaa („zářit“) + -va

přídavné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru koira
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	hohtava	hohtavat
genitiv	hohtavan	hohtavien (hohtavain)
akuzativ	hohtavan hohtava	hohtavat
partitiv	hohtavaa	hohtavia
essiv	hohtavana	hohtavina
translativ	hohtavaksi	hohtaviksi
inessiv	hohtavassa	hohtavissa
elativ	hohtavasta	hohtavista
illativ	hohtavaan	hohtaviin
adessiv	hohtavalla	hohtavilla
ablativ	hohtavalta	hohtavilta
allativ	hohtavalle	hohtaville
abessiv	hohtavatta	hohtavitta
komitativ	—	hohtavine
instruktiv	—	hohtavin

význam

1. zářivý

související

• hohtaa
• hohtavan
• hohtavasti

sloveso

význam

1. aktivní participium prézentu slova hohtaa