kantakieli

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkɑntɑˌkieli]

dělení

• kan-ta-kie-li

etymologie

• kanta + kieli („jazyk“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru pieni
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	kantakieli	kantakielet
genitiv	kantakielen	kantakielten kantakielien
akuzativ	kantakielen kantakieli	kantakielet
partitiv	kantakieltä	kantakieliä
essiv	kantakielenä	kantakielinä
translativ	kantakieleksi	kantakieliksi
inessiv	kantakielessä	kantakielissä
elativ	kantakielestä	kantakielistä
illativ	kantakieleen	kantakieliin
adessiv	kantakielellä	kantakielillä
ablativ	kantakieleltä	kantakieliltä
allativ	kantakielelle	kantakielille
abessiv	kantakielettä	kantakielittä
komitativ	—	kantakieline
instruktiv	—	kantakielin

význam

1. prajazyk