kielitiede

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkieliˌtiede]

dělení

• kie-li-tie-de

etymologie

• kieli („jazyk“) + tiede („věda“)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru hame
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	kielitiede	kielitieteet
genitiv	kielitieteen	kielitieteiden kielitieteitten
akuzativ	kielitieteen kielitiede	kielitieteet
partitiv	kielitiedettä	kielitieteitä
essiv	kielitieteenä	kielitieteinä
translativ	kielitieteeksi	kielitieteiksi
inessiv	kielitieteessä	kielitieteissä
elativ	kielitieteestä	kielitieteistä
illativ	kielitieteeseen	kielitieteisiin kielitieteihin
adessiv	kielitieteellä	kielitieteillä
ablativ	kielitieteeltä	kielitieteiltä
allativ	kielitieteelle	kielitieteille
abessiv	kielitieteettä	kielitieteittä
komitativ	—	kielitieteine
instruktiv	—	kielitietein

význam

1. jazykověda

synonyma

1. lingvistiikka

související

• kieli
• kielitieteellinen
• kielitieteilijä