kielto

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkielto]

dělení

• kiel-to

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru valo
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	kielto	kiellot
genitiv	kiellon	kieltojen
akuzativ	kiellon kielto	kiellot
partitiv	kieltoa	kieltoja
essiv	kieltona	kieltoina
translativ	kielloksi	kielloiksi
inessiv	kiellossa	kielloissa
elativ	kiellosta	kielloista
illativ	kieltoon	kieltoihin
adessiv	kiellolla	kielloilla
ablativ	kiellolta	kielloilta
allativ	kiellolle	kielloille
abessiv	kiellotta	kielloitta
komitativ	—	kieltoine
instruktiv	—	kielloin

význam

1. zápor
2. zákaz

související

• kieltää
• kieltoverbi
• kieltolaki