valtakunta

finština

výslovnost

• IPA: [ˈʋɑltɑˌkuntɑ]

dělení

• val-ta-kun-ta

etymologie

• valta („moc“) + kunta („-stvo“, označení pro skupinu)

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru koira
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	valtakunta	valtakunnat
genitiv	valtakunnan	valtakuntien (valtakuntain)
akuzativ	valtakunnan valtakunta	valtakunnat
partitiv	valtakuntaa	valtakuntia
essiv	valtakuntana	valtakuntina
translativ	valtakunnaksi	valtakunniksi
inessiv	valtakunnassa	valtakunnissa
elativ	valtakunnasta	valtakunnista
illativ	valtakuntaan	valtakuntiin
adessiv	valtakunnalla	valtakunnilla
ablativ	valtakunnalta	valtakunnilta
allativ	valtakunnalle	valtakunnille
abessiv	valtakunnatta	valtakunnitta
komitativ	—	valtakuntine
instruktiv	—	valtakunnin

význam

1. říše, stát
   • Rooman valtakunta – Římská říše
   • Kolmas valtakunta – Třetí říše

související

• valtakunnallinen