meänkieli

čeština

podstatné jméno

skloňování

• nesklonné

význam

1. samostatný baltofinský jazyk nebo nářečí finštiny, jímž se hovoří na území Švédska

synonyma

1. tornedalská finština

finština

výslovnost

• IPA: [ˈme̞.æŋkie̞li]

dělení

• me-än-kie-li

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru pieni
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	meänkieli	meänkielet
genitiv	meänkielen	meänkielten meänkielien
akuzativ	meänkielen meänkieli	meänkielet
partitiv	meänkieltä	meänkieliä
essiv	meänkielenä	meänkielinä
translativ	meänkieleksi	meänkieliksi
inessiv	meänkielessä	meänkielissä
elativ	meänkielestä	meänkielistä
illativ	meänkieleen	meänkieliin
adessiv	meänkielellä	meänkielillä
ablativ	meänkieleltä	meänkieliltä
allativ	meänkielelle	meänkielille
abessiv	meänkielettä	meänkielittä
komitativ	—	meänkieline
instruktiv	—	meänkielin

význam

1. meänkieli

synonyma

1. tornionlaaksonsuomi

související

• meänkielinen

meänkieli

etymologie

Složenina slov meän („náš“) a kieli („jazyk“).

podstatné jméno

význam

1. meänkieli