suomenkielinen

finština

výslovnost

• IPA: ['suo̯menkielinen]

dělení

• suo-men-kie-li-nen

etymologie

Ze suomi + -kielinen.

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru nainen
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	suomenkielinen	suomenkieliset
genitiv	suomenkielisen	suomenkielisten suomenkielisien
akuzativ	suomenkielisen suomenkielinen	suomenkieliset
partitiv	suomenkielistä	suomenkielisiä
essiv	suomenkielisenä	suomenkielisinä
translativ	suomenkieliseksi	suomenkielisiksi
inessiv	suomenkielisessä	suomenkielisissä
elativ	suomenkielisestä	suomenkielisistä
illativ	suomenkieliseen	suomenkielisiin
adessiv	suomenkielisellä	suomenkielisillä
ablativ	suomenkieliseltä	suomenkielisiltä
allativ	suomenkieliselle	suomenkielisille
abessiv	suomenkielisettä	suomenkielisittä
komitativ	—	suomenkielisine
instruktiv	—	suomenkielisin

význam

1. finsky mluvící člověk

přídavné jméno

význam

1. finský, ve finském jazyce
2. finsky mluvící

související

• suomen kieli
• suomi
• suomalainen